PIM Ry:n historia
Johdanto
Näillä seuduilla on metsästetty ja kalastettu tuhansia vuosia. Nykytutkimuksen valossa muinaiset metsästäjät ovat puhuneet ugrilaista kieltä ja on mahdollista, että polveudumme heistä. Sittemmin rautakaudella runsas tuhat vuotta sitten metsän ja veden riistan rinnalle tuli pysyvään asumiseen johtanut karjatalous ja kaskenviljely. Silti metsästys ja kalastus ovat säilyttäneet näihin päiviin saakka tärkeän tehtävänsä ihmisten ruokatalouden täydentäjänä.
Suurriista, hirvet ja peurat, olivat entisaikain metsästäjille tavoiteltuja saaliita ja merkittäviä ravinnon lähteitä. Säilyttääkseen riistaonnen piirsivät he arviolta 3500 vuotta sitten kallioihin hirvien kuvia, joita on säilynyt nykypäiviin. Kunnioittaaksemme perinteitä otimme omaan seuratunnukseemme malliksi Haukkavuoren kupeella olevan kalliopiirroksen, laukkaavan hirven. Lisäperusteena oli se tosiasia, että hirvi on meidänkin tärkein saaliseläimemme. Hirven väri on punamullan punainen kuten mallissa ja tausta jäljittelee graniittiseinää. Lisäksi tunnuksessa on Pohjois-Iitin metsästysyhdistyksen lyhenne PIM ja perustamisvuosi 1958.
Metsästyksen piirteistä 50 vuotta sitten
Puoli vuosisataa sitten näillä seuduilla oli runsas pienriistakanta. Kymmenpäiset teeri ja metsoparvet asustivat Koskenniskan metsissä. Pyyparvet pyrähtivat alvariinsa marjastajan jaloista. Sorsia oli Kymijoen ja siihen liittyvien järvien kaislikoissa runsaasti. Suurriista puuttui. Oravia, kettuja ja piisamia metsästettiin nahkojen vuoksi. Metsästäjät olivat yksilömetsästäjiä, joista parhaat saattoivat saada runsaita saaliita ja siitä riitti myyntiinkin.
Syistä, jotka eivät riistantutkimuksista huolimatta ole minulle tulleet selviksi, pienriista on huolestuttavasti vähentynyt koko ajan. Metson kohtaaminen on puhumisen arvoinen tapaus.
Toisin kuin pienriistan osalta, hirvi ja sittemmin myös valkohäntäpeura ovat runsastuneet, mutta kannan vaihtelussa on ollut suuria heittoja vuosittain. Hirvikannat alkoivat kestää verotusta 1950-luvulta lähtien.
PIM:n perustaminen
Hirvenmetsästys kiintiöitiin ja lupamenettely edellytti riittävän suurten metsästysmaiden käyttöä. Metsästys on luonteeltaan seuruemetsästystä ja yhteistyötä tarvittiin. Tilapäinen kutakin vuotta varten erikseen koottava metsästysporukka aloitti hirvenmetsästyksen. Tällaisen joukon ytimen muodostivat intohimoiset metsästäjät, joille metsästys ja kalastus eri muodoissaan oli keskeinen elämänsisältö ja se muu usein toissijaista. Näistä mainittakoon edesmenneet Aarre Töyrylä, Arvo Vile'n ja Tauno Manula.
Kun riittävästi oli yritetty tilapäisten kokoonpanojen pohjalta, heräsi ajatus erityisen metsästysseuran perustamisesta. Metsästyksessä mukana ollut Aarre Rantalainen - helsinkiläinen kesäasukas Ruuhijärveltä, ampumaurheilija ja metsästäjä - lausui syntysanat.
Tuumasta toimeen. Perustava kokous pidettiin marraskuun 1 päivänä 1958 Koskenniskan Töyryllä, jonka isännästä Vilppu Marttilasta tuli kantava voima seuralle. Edellämainittujen lisäksi kokoukseen osallistui perustajajäseninä Raimo Pekkola, Pentti Peltola, Ahti Salminen, Aulis Forstadius, Niilo Niemelä, Erkki Björkroth, Kalervo Jaakkola ja Reijo Marttila.
Seura perustettiin ja nimeksi otettiin Pohjois-Iitin Metsästysyhdistys ajatuksena laajentaa alaa myöhemmin koko Pohjois-Iittiä koskevaksi. Se ei kuitenkaan toteutunut. Kokous valitsi yhdistykselle hallituksen, jonka puheenjohtajaksi itseoikeutetusti tuli Vilppu Marttila, varapuheenjohtajaksi Raimo Pekkola, sihteeriksi Pentti Peltola ja jäseniksi Aarre Töyrylä ja Tauno Manula. Varajäseneksi tuli Arvo Vile'n. Anomus tehtiin 30. marraskuuta ja yhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 4. huhtikuuta vuonna 1959.
Pioneerikausi
PIM otti heti alkuun ampumaurheilun ohjelmaansa. Otettiin reippaasti lainaa ja pääosin talkoilla rakennettiin Vilppu Marttilan luovuttamalle maalle Töyryn talon taakse ampumarata. Siihen tehtiin sähköllä kulkeva hirvirata. Se oli silloin kolmas Suomessa. Lisäksi tehtiin pienoishirvirata, haulikkolajeille trap-rata ja tarpeen mukaan skeet sekä kettuluukku. Lisäksi kilpailujen vaatiessa rakennettiin riistapolku. Paviljonki rakennettiin kilpailijoiden viihtymiseksi. Seura järjesti paikallisia ja vaativiakin piirikunnallisia kilpailuja ja mm metsästäjäin liiton juhlakilpailun ja vuokrasi rataa muidenkin seurojen käyttöön. PIM nimi tuli tunnetuksi kilpailujen tulosluetteloissa ja Pertti Marttila ja Tauno Manula yltivät muuallakin lajivoittoihin.
Velat tulivat maksetuiksi ja rahaa jäi taskun pohjallekin. Erityinen paviljonki rakennettiin. Kilpailuja oli kesäisin lähes viikoittain ja toiminta oli muutoinkin vilkasta. Kilpailutoiminta jatkui vilkkaana kymmenisen vuotta.
Lisäksi toki järjestettiin vuosittain hirvijahteja ja hirvipeijaisia. Jäniksiä metsästettiin usean jäsenen voimin vuosittain. Erityinen pienriistajaosto perustettiin niitä varten, jotka osallistuivat vain pienriistan metsästykseen. Näiltä aktiivisen toiminnan vuosilta on eniten mieleen jäänyt monia mieleenpainuvia ja hupaisiakin tarinoita.
Hiipuva kausi
Seuran kantavia voimia poistui riveistä: Aarre Töyrylä ja Orvo Vile'n. Puheenjohtaja Vilppu Marttilan kuolema 1974 oli sikäli kohtalokas, että tila meni myyntiin ja uusi omistaja ei ollut halukas vuokraamaan ampumaradan aluetta. Ampumarata suljettiin 1978, laitteet purettiin ja myytiin huutokaupalla samoin paviljonki siirrettiin pois ja myytiin.Tämän tapahtuman seurauksena PIM:n toiminta hiipui ja jatkossa keskityttiin lähinnä hirvenmetsästykseen ja riistanhoitoon perustamalla ja ylläpitämällä riistapeltoja. Välttämättömät ammunnat mm. hirvikokeet hoidettiin Iitin Riistanhoitoyhdistyksen radalla Tillolassa.
Vilppu Marttilan kuoltua puheenjohtajuutta hoiti hänen poikansa Pertti Marttila 1974-1982. Sihteerinä oli Pentti Peltola kuolemaansa saakka 1976 ja uudeksi sihteeriksi tuli Heikki Reiman. Matti Tulokas oli puheenjohtajana 1983- 85 ja Terho Turunen 1986-89. Heikki Reiman sai puheenjohtajan nuijan 1990 ja sihteeriksi tuli Heikki Kontula . Heikki Reiman siirtyi reserviin 1997 ja puheenjohtajaksi valittiin Aimo Mäkelä. Puheenjohtajana 2000-2013 toimi Pekka Kantola, Vesa-Matti Virtanen (2014-2016). Nykyisin puheenjohtajan nuijaa heiluttaa Antti Purho (2017-) ja sihteerinä Simo Ruusunen (2002-). Viime vuosina jahtipäällikön vastuullista tehtävää ovat hoitaneet mm. Tapio Särkiniemi, Heikki Reiman ja Kalevi Manula.
Myllykodan rakentaminen
Paviljongin menettämisen jälkeen PIM vuosikokousten ja illanviettojen vakioaiheena oli oman majan pystyttäminen. Monia vaihtoehtoja pohdittiin ja lopulta päädyttiin ikivanhan metsästäjien perusasumuksen kodan pystyttämiseen. Jouko Forstadius luovutti paikan keskeltä metsästysmaita nimellistä vuokraa vastaan. Talkoilla aloitettiin työt 1996: puiden sahaus ja pystytys oman kehitetyn mallin mukaan. Rakennustyötä johti Tapio Särkiniemi ja moni osallistui kykynsä mukaan pystytykseen.. Puutavara on pääosin haapaa mm seinähirret ja lankkukatto. Ne kestävät sään vaihteluja ja olivat suhteellisen edullisia. Pohjamalli on kuusikulmio .
Monien vaiheiden jälkeen kota valmistui ennen metsästyksen alkua ja kaikki olivat tyytyväisiä. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet sen tarpeellisuuden . Muualta on käyty ottamassa mallia. Moni ohikulkija on pysähtynyt ja kodan istuimilla aistinut eränkäynnin tunnelmaa. Nimeksi otettiin Myllykota paikalla sijainneen vanhan pärehöylän mukaan.
Vuodenkierto
PIM:in toiminta on vakiintunut uomiinsa, jossa perinteiset toiminnot toistuvat vuodenaikojen mukaan. Jos aloitamme vuoden alusta, jänisjahteja on suojasäiden tullessa ja lumitilanteen salliessa vielä tammi ja helmikuussakin. Valkohäntäpeuroja metsästämme jos kannan säätely sitä edellyttää. Vuosikokous pidetään helmikuun lopulla ja siinä valitaan toimintavuoden johtohenkilöt, hyväksytään toimintakertomus ja tilit sekä tehdään toimintasuunnitelma tulevalle kaudelle ja talousarvio. Maalis-huhtikuussa viimeisillä jäillä pidetään perinteinen yhdistetty pilkki ja ammuntakilpailu. Majan kunnostustalkoot ajoittuvat kevääseen ja kesällä voidaan järjestää jonkinlaista toimintaa. Kesällä on myös harjoitusammuntoihin osallistumista, pääasiassa hirviammuntaa Vuolenkosken ampumaradalla. Viime aikoina menestyminen kilpailuissa on ollut vaihtelevaa. Kesällä perustetaan myös riistapellot ja hoidetaan niitä. Nuolukiviä viedään hirvieläimille eri puolille metsästysmaita. Heinäkuussa pidetään syyskokous, jossa päätetään metsästykseen liittyvistä asioista, mm. hirvijahdin yksityiskohdista, valitaan jahtipäällikkö ja varamiehet.
Syksy on sitten metsästyksen aikaa. Hirvijahtiin lähdetään lokakuussa. Viimevuosina pienriistan metsästys on vähentynyt. Tavaksi on tullut viime vuosina pitää ennen joulua riistalle joulurauhanjulistus koko kylälle avoimena tapahtumana.
Pieni seura
Metsästysseuramme on pieni, aktiivisia metsästäjiä on 20-25, joista noin 20 osallistuu hirvijahtiin. Hirvijahtia varten on vuokrattu metsästysmaita n. 3500 ha. Hirvilupien määrä on vaihdellut toimintakautena 3 ja 32:n välillä.
Yhteenveto
Maaseudulla väen vähentyessä toimivien yhdistysten merkitys yhteydenpitäjänä korostuu. Ne torjuvat ihmisten erakoitumista ja muodostavat eräänlaisen turvaverkon. Koskenniskan kylässä tosiasiassa toimivat vain Martat ja PIM.
PIM on tyypillinen miesten yhteisö. Hurtti huumori ja kokkapuheet ylläpitävät yhteishenkeä ja kontrolloivat jäseniään lempeällä tavalla.
Ongelmana niin meillä kuin muuallakin on ukkoutuminen. Nuorella polvella on eri arvot. Monia ei kiinnosta metsästys ja riistanhoito eivätkä he halua sitoa itseään sinänsä antoisaan, mutta myös aikaa vaativaan ja velvoitteitakin sisältävään harrastukseen. Jäsenyyden aiemmat kriteerit paikkakunnalla asuminen tai oma tai perheen metsästysmaiden omistus ovat myös rajoittamassa jäsenten hankintaa. Minulla on kuitenkin tuntuma, että jäsenet eivätkä maanvuokraajat ole halukkaita niitä väljentämään. Siksi toivomme, että ehdot täyttäneitä hakeutuisi jäseniksemme nykyistä enemmän. Ellei näin käy PIM:n toiminta ajan oloon hiipuu. Halutaanko sitä? Jonkun on pidettävä yleisen edun vuoksi hirvikannan kasvu kurissa ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös karhukannan kasvu. Mukana olo PIM:n jäsenenä tuo tullessaan kylän maaston tuntemuksen. PIM on pyrkinyt tutustuttamaan kyläläisiä toimintaamme ja tukikohtaamme. Myös metsästysmaita vuokraavat voivat tutustua meihin ja päinvastoin. Naapuriseurojen edustajille kasvot tulevat tutuiksi ja hyvä yhteistyö jatkuu vieläkin mutkattomampana. Myös Metsästäjäliiton , Kymen riistanhoitopiirin ja litin riistanhoitoyhdistyksen edustajat voivat havaita sen tosiasian, että pienikin voi maasta ponnistaa.
Aimo Mäkelän seuramme 40v. juhlissa vuonna 1998 pitämän puheen pohjalta muokannut Simo Ruusunen.